Filed under: Savonlinna
Panu Litmanen / FINAL
Puhe Keskustan Itä-Savon piirin Vihreä vappu-tapahtumaan 1.5.2007 Joel Lehtosen patsas, Savonlinna
Arvoisat läsnäolijat, hyvä vappuväki, Minulla on ilo ja kunnia tuoda teille terveisiä juuri 70 vuotta täyttäneeltä Keskustan Opiskelijaliitolta. Aloitimme vapun juhlinnan lauantaina Helsingissä yli sadan juhlavieraan ja akateemisten vuosijuhlien voimin. Vedän seuraavassa muutamia suuntaviivoja koulutukseen ja työhön keskustalaisen opiskelijaliikkeen ja suomalaisen yhteiskunnan näkökulmasta.
Viivat alkavat 1930-luvulta ja päätyvät jonnekin lähitulevaisuuteen. 70 vuotta on pitkä aika. Erityisen pitkä se on poliittiselle opiskelijajärjestölle, jossa yksittäiset aktiivit toimivat useimmiten vuoden, parin tai korkeintaan muutaman ajan. On siis hyvä pysähtyä hetkeksi ja pohtia asioita hieman pidemmällä aikajänteellä ja maalata hiukan laajemmilla kaarilla.
Nopeasti ajatellen 1930-luvun Suomella ja nyky-Suomella ei tunnu olevan muuta yhteistä kuin maantieteellinen sijainti. Muutos on syvällinen ja lähes kaikkia yhteiskunnan osa-alueita koskeva. Seitsemäänkymmeneen vuoteen mahtuu merkittävä osa itsenäisen Suomen historiaa ja kehitysvaiheita.
1930-luvun lopun Suomi oli maatalousvaltainen ja köyhähkö maa jossain Euroopan laidalla. Valtaosa ihmisistä sai elantonsa suoraan maataloudesta. Ylioppilaaksi saakka ponnistelleet olivat merkkihenkilöitä lähes automaattisesti, maisterit jostain lähiplaneetalta ja tohtorit vähintään puolijumalia.
Toisin on nykyään. Maamme korkeakouluissa on kirjoilla yhteensä yli 300 000 ihmistä. Vuosittain korkeakouluopintonsa saa päätökseen nelisenkymmentä tuhatta opiskelijaa. Suomessa on tällä hetkellä 50 korkeakoulua runsaalle viidelle miljoonalle asukkaalle. Luvut ovat valtavia. Mikäli tuijotetaan pelkkiä numeroita, maailmalla ylistetty koulutusjärjestelmämme toimii suorastaan pelottavan tehokkaasti.
VM ehdottaa Savonlinnaan välille Laitaatsalmi-Miekkoniemi 59 miljoonaa euroa ensi vuoden budjettiin. Onko rekkaralli keskustassa kohta historiaa? Hurauttavatko satunnaiset ohikulkijat Savonlinnan ohi pysähtymättä tipauttamaan euroja paikkakunnan yrittäjien kassaan? Entä onko viimeinenkin rauha kaupungin pohjoispuolen rannoilla mennyttä?
“Vt 14 Savonlinnan keskusta. Parannettava osuus Savonlinnan keskustan kohdalla välillä Laitaatsalmi—Miekkoniemi on 5,6 km pitkä. Pääväylien liikennemäärät ovat 12 500—23 000 ajoneuvoa/vrk. Vuodelle 2020 ennustetut liikennemäärät ovat 23 000—31 000 ajoneuvoa/vrk. Liikenneturvallisuus on erittäin huono. Osuudella tapahtuu keskimäärin 15 henkilövahinko-onnettomuutta vuodessa, josta pääosassa (2/3) kevyt liikenne on mukana. Liikennekuolemien tiheys on 5-kertainen ja henkilövahinko-onnettomuuksien tiheys 10-kertainen maan vilkkaiden pääteiden keskiarvoon verrattuna. Hanke sisältää tie-, rata- ja vesiväyläjärjestelyjä. Hankkeen hyöty-kustannussuhde (H/K) on 4,5.” Valtiovarainministeriön ehdotus vuoden 2007 talousarvioksi, luku 24.
STT uutisoi budjettiiriihiasiaa. Savonlinnan oma poika, demareiden Jouni Backman on innostunut muistuttamaan, että ohitustien ympäristöluvat ovat umpeutumassa, josta johtuen jotain pitäisi tehdä. Mutta ehtiihän tuota, hanke ei ole pyörinyt suunnittelupöydällä kuin nelisen vuosikymmentä.
Luultavasti vatulointi kostautuu taas ja ohitustie ei kuulu Heinäluoman lupailemaan “muutamaan ” liikennehankkeeseen. Ehkä parempi niin.
Sain eilen julkisesta sanasta tietää, että Savonlinnan balettijuhlat on peruttu Nordic Dance Managementin irtisanottua ostopalvelusopimuksensa, koska balettijuhlien kannatusyhdistys on yhtiön mukaan jatkuvasti laiminlyönyt palkkioiden maksun.
Balettijuhlat ei ole ainoa suomalainen kulttuuritapahtuma, joka painii taloudellisten vaikeuksien kanssa. Harmittavaa on se, että balettijuhlia on koko niiden lyhyen historian ainakin julkisuudessa leimannut tietty amatöörimäisyyden perusvire. Epämääräiset lupaukset, jatkuvat talousvaikeudet, esiintyjäsopimusten viime tinkaan jääminen ja peruutukset resonoivat hyvin Savonlinnan alueen yleisen kehityksen kanssa, mutta ovat todella valitettavia ottaen huomioon sen, että balettijuhlissa on ideaa. Valitettavasti tämä ei riitä: liiketaloudelliset realiteetit ovat runnoneet balettijuhlat maahan - kenties lopullisesti.
Oopperakaupugin ja sen maineen monipuolistaminen on onnistunut hiukan väärällä tavalla. Kulttuuririntamalla muistetaan nyt Savonlinnnan oopperajuhlat ja peruutetut balettijuhlat. Jälkimmäisiä ei toivottavasti kovin pitkään.
Onneksi loistava sää on riippumaton sponsorisopimuksista. Siitä vaan torille lörtsynsyöntiin!