Now it is official. I am a very average social scientist. The fermentation period for the thesis was long and poorly constructed as I was working almost all the time. Not recommended for anyone seriously interested in making science, regardless of the field of study.

Well, done and done, maybe I will continue my studies when I get rich enough to contemplate upon anything interesting without worrying about basic livelihood, or alternatively just get bored to work. Time will be my guide.

Kävin tänään keskustelemassa ajatuksista, tarkemmin sanottuna sellaisista ajatuksista, joita voi jakaa, vaihtaa, heitellä ja koppailla useamman ihmisen kesken. Muutaman henkilön keskustelun virittelijänä oli Frances Cairncross, joka toimii päivätöinään Oxfordin yliopiston Exeter-collegen rehtorina.

Arkisen aherruksen lomassa oli mukava vaihtaa aatoksia jonkun suomalaista yhteiskuntaa hieman kauempaa katselevan ihmisen kanssa. Muutama jatkojalostuskelpoinen ideakin aivoriihessä syntyi.

Ajatustuokion yhteydessä heräsi kaipuu heittäytyä taas täysipäiväiseksi opiskelijaksi. En yllättäisi itseni tuolilta tippumisen verran, vaikka kohdemaaksi valikoituisi Englanti tai ainakin Brittien saaret, sillä lumetonta syksyä ihmetellessä ei voinut olla miettimättä epämiellyttävän ilmaston opiskeluja tukevaa vaikutusta. Pitänee ainakin käydä Lontoossa piipahtamassa, vaikka opinnot tällä kertaa jäisivät odottamaan parempaa hetkeä.

Politiikkaakin keskustelu sivusi hiljattaisen Davosissa kokoontuneen maailman talousfoorumin kokouksen tiimoilta. Fairncross tulkitsi Tony Blairin puheesta, että tämä on viimein hyväksynyt sen, että pääministeriys ei ole ikuista ja sanoi tämän melko suoraan puheessaan Davosissa. Ongelmana Blarin seuraajan kannalta on - no seuraajan henkilöllisyys - Gordon Brown on Fairncrossin mukaan kirjoittamaton lehti. Kukaan ei osaa ennakoida miten hän pääministerinä toimisi. Tuskin tietää itsekään.

Nyt on aikaa hieman ajatella, kun päivän kiireet alkavat hellittää ja uuteen aamuun on muutama tunti aikaa. Hieman syvempää laatua oleva kysymys, jota en pysty tämän enempää pohtimaan: miksi aineellista vaurautta pitäisi piilottaa ja toisaalta miksi toisen pitäisi jonkun toisen kadehtia?

Jos aiheeseen tuntee mitään kiinnostusta, kannattaa kuunnella George Soroksen tuoreet haastattelut Ylen nettisivuilta osoitteesta http://www.yle.fi/uutiset/taustat/kaikki/id47011.html . Soros sivuaa mukavasti - edelleen palauttamatonta - graduani, joka toljottaa syyllistävänä monitorin päällä. No, viimeistään joululomalla viilaan sen kasaan. Esitarkastettu työ jo sentään on.

Kävin osoittamassa mieltäni Lontoossa vuonna 2000 ja heti perään eilen. Molemmat mielenosoitukset ovat olleet yhteisen asian puolesta mielivaltaisia opiskelijamassojen etuisuuksien heikentämisyrityksiä vastaan. Lontoossa osoitin mieltäni lukukausimaksuja ja tänään opintorahan reaalisen kehityksen huonontamista, t.s. nimellisarvon säilyttämistä, vastaan. Jos pitäisi päättää nyt lähtisinkö edellisen aiheen puolesta marssille, miettisin hiukan, koska asiassa on hyvätkin puolensa, mutta jälkimmäisen asian vuoksi voin lähteä uudelleen tänään.

Suomalainen opiskelijaliike näytti koko nykyisen voimansa, mutta voimaa ei kannata mitata pelkästään osallistujamäärissä - silloin tulos olisi huono - vaan vaikuttavuudella. Kansanvillintää ja mökää tarvitaan, mutta kaikille joukoissa seisominen ei sovi, eikä pidäkään. Rehellinen jälkikäteisanalyysini on se, että kunnollisella viinillä ja kotiviinillä on eroa. Valitettavasti varsinainen marssikosketti sieluani vain kotiviinin verran, mutta luultavasti Vanhan jatkoilla tunnelmaan päästiin paremmin. Kyynisyydelle ei kannattane antaa liikaa tilaa.

Jätin tänään graduni esitarkastukseen ja saan siitä kommentit lähiaikoina. Nähtäväksi jää, voiko sen opinnäytteeksi hyväksyä.

Samalla Tampereen päiväreissulla tutustuin myös yliopiston uuteen Linna-rakennukseen, jossa on pääkirjasto ja yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Linna on nykyarkkitehtuurin ilmentymä erityisesti pahassa. Tilat on rakennettu näyttämään avoimilta, valoisilta ja lasisilta, mutta tarkempi tarkastelu osoittaa, että kulku on hyvin tarkasti määritettyä.

Rakennus ikäänkuin jakaantuu kahtia pystysuunnassa. Toiselle puolen jää pääkirjasto ja toiselle tiedekunnat. Ainakaan äkkiseltään tilojen välinen vuorovaikutus ja niiden välillä liikkuminen ei tuntunut kovin luontevalta, vaikka yliopistossa kirjaston soisi olevan tiedon lähde keskeisellä ja tavoitettavalla paikalla. Voi olla, että tämä vuodatus on turha, ja tiloissa enemmän liikkuvat tuntevat toisin. Joka tapauksessa ensivaikutelma rakennuksesta oli hämmentävä.

Toinen silmiinkarahtanut piirre oli viimeistelytöiden puolihuolimaton toteutus. Siellä täällä oli maalausvirheitä, kolhuja ja puuttuvia yksityiskohtia. Vaikutti siltä, että kyseessä ei ollut keskeneräinen, vaan keskinkertainen rakennus.