Saavuin hetki sitten kotiin ja ehdin vasta nyt paneutua päivän uutisiin. Erityisesti mieltä lämmitti junavaunuvalmistaja Talgon siirtyminen suomalaisomistukseen. On varsin sympaattista, että välillä virta käy näin päin, eikä huuhdo yrityksiä kaukomaille. Toivottavasti tuotteet ja tulos paranevat entisestään.

Toimitusministeri Vanhanen jakoi kysymyksensä tänään eri eduskuntaryhmille. Kysymykset olivat mielenkiintoisia, mutta eivät yksityiskohtaisia. Silmät kiiluvat useassa paikassa: joko hallitusovi aukenee?

Katselen parhaillaan MTV3:n vaalikeskustelua. Naurettavaa. Nyt lasketaan joukolla sitä kuinka monta kertaa kukin pääministeri tai presidentti ovat vierailleet Valkoisessa talossa. Seuraavaksi siirryttäneen laskemaan presidentin ja pääministerin keskinäisten tapaamisten määrää. Hetkinen, nyt siirryttiinkin laskemaan erilaisia ytimiä ja pöytiä. Säälittävää.

Olin tänään Pikkuparlamentti-ohjelman nauhoituksissa, en tosin minkään sortin poliitikkona, vaan lähinnä yhteiskunnallisia asioita observoivana ihmisenä ja suorittajia tukevana henkilönä.  Tilanne oli melko koominen, kun keskustelijat olivat kaikki enemmän tai vähemmän jäässä, kuka mistäkin syystä. Maahanmuuttajat ja nuorisoasiat eivät onnistuneet juuri sytyttämään, vaikka periaatteessa molemmista pitäisi olla paljonkin sanottavaa.

Väsyneenä vaipuu helposti pessimismiin tai jopa kyynisyyteen, huomasin.