Blogikirjoitteluun ei kaiken muun viimeaikaisen kirjoitustyön  jälkeen ole oikein riittänyt intoa. Ehkä luova tauko tekee hyvääkin, kun ei ole tarvetta kirjoittaa kirjoittamisen pakosta kuten esimerkiksi monella kansanedustajaehdokkaalla. Ajatus kulkee usein paremmin, kun idun antaa kasvaa rauhassa.

Toinen hyvä keino on hapettaa aivonsa, eikä nyhjätä päätteen ääressä kuten nyt. Taidan vetäytyä Margaret Macmillanin mukaansaimevän Peacemakers. Six Months that Changed the World-kirjan pariin. Wilson, Clemenceau ja George heräävät henkiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen järjestetyn Pariisin rauhankonferenssista kertovan opuksen sivuilla.

On yllättävän rasittavaa puuhaa siirtää digikuvia koneelta toiselle ja edelleen dvd-levylle käyttäen apuna yhtä mitätöntä gigatavun muistikorttia, varsinkin kuvien kokonaismäärä ja käyttämäni kortinlukijan pieni nopeus huomioonottaen. Kymmenet gigatavut vievät kymmeniä minuutteja aikaa. Voisi lepohetken kai käyttää paremminkin. Melkein idioottimaista.