Kävin tänään keskustelemassa ajatuksista, tarkemmin sanottuna sellaisista ajatuksista, joita voi jakaa, vaihtaa, heitellä ja koppailla useamman ihmisen kesken. Muutaman henkilön keskustelun virittelijänä oli Frances Cairncross, joka toimii päivätöinään Oxfordin yliopiston Exeter-collegen rehtorina.

Arkisen aherruksen lomassa oli mukava vaihtaa aatoksia jonkun suomalaista yhteiskuntaa hieman kauempaa katselevan ihmisen kanssa. Muutama jatkojalostuskelpoinen ideakin aivoriihessä syntyi.

Ajatustuokion yhteydessä heräsi kaipuu heittäytyä taas täysipäiväiseksi opiskelijaksi. En yllättäisi itseni tuolilta tippumisen verran, vaikka kohdemaaksi valikoituisi Englanti tai ainakin Brittien saaret, sillä lumetonta syksyä ihmetellessä ei voinut olla miettimättä epämiellyttävän ilmaston opiskeluja tukevaa vaikutusta. Pitänee ainakin käydä Lontoossa piipahtamassa, vaikka opinnot tällä kertaa jäisivät odottamaan parempaa hetkeä.

Politiikkaakin keskustelu sivusi hiljattaisen Davosissa kokoontuneen maailman talousfoorumin kokouksen tiimoilta. Fairncross tulkitsi Tony Blairin puheesta, että tämä on viimein hyväksynyt sen, että pääministeriys ei ole ikuista ja sanoi tämän melko suoraan puheessaan Davosissa. Ongelmana Blarin seuraajan kannalta on - no seuraajan henkilöllisyys - Gordon Brown on Fairncrossin mukaan kirjoittamaton lehti. Kukaan ei osaa ennakoida miten hän pääministerinä toimisi. Tuskin tietää itsekään.

Otsikon olisi voinut muotoilla toisinkin, esimerkiksi muotoon “nappi irti jo päivällä” mikä olisi pitänyt konkreettisesti paikkansa. Saa nähdä miten nopeasti korjauspalvelu saa perintöpalttoon napin ommeltua. Työhuoneeni verhot valmistuivat yllättävän nopeasti, kiitos siitä.

Yritin saada hommat pulkkaan aikaisin, mutta innostuin jostain tuntemattomaksi jääneestä syystä päädyin tekemään huomisen - tai tarkkaan ottaen tämän päivän - töitä.

Ulkoministeri Tuomioja analysoi kotisivuillaan - melko lievästi kriittisin sanankääntein - keskustan vaaliohjelmaa todeten vaaliohjelmien tulevan uskottavimmiksi, jos niissä luodattaisiin laajemmin yhteiskunnan tilaa ja analysoitaisiin tulevaisuutta. Olen osittain samaa mieltä. Tällä hetkellä Suomessa tuntuisi vallitsevan selvitysmies- ja työryhmäkulttuuri, jonka avulla Tuomiojan kaipaamat tulevaisuusvisiot hoidetaan. Politiikka on liian usein harmaata puurtamista.

Poliitikko ilman kuvaa tavoittelemastaan yhteiskunnasta on kuin lintu ilman siipiä: räpistelee, mutta ei lennä.

Niin, onko Apple onnistut taas löytämään kultaisen omenan vai kurkistaako omenasta matonen? Uusi iPhone ei todennäköisesti ole Nokian-tappaja, mutta asettaa ilmeisesti musiikki-, käytettävyys, ja tyylikkyysstandardit uudelle korkealle tasolle. Taistelussa mobiilisieluista Apple on vahvoilla. Aktiivikäyttäjää mainostettu viiden tunnin tunnin käyttöaika ei saa lämpenemään, tosin ei muidenkaan valmistajien samantyyppisten (onko niitä edes?) tuotteiden käyttöajoissa ole bakkanaalinaihetta. Mobiilituote latausjohdon on yhtä hyödyllinen kuin pöytätietokone erämaassa.

p.s. ostin Swedixin puisen hiiren. Toimii. Harmi, ettei ole suomalainen.

Uusi vuosi on alkanut sangen vauhdikkaasti työn merkeissä ja menneen vuoden tapaan paras bloggausaika näyttäisi muodostuvan sydänyölle, kun sähköposti ei laula, puhelin ei huuda eikä suu käy vaahdoten keskustelusta.

Eduskuntavaaleihin liittyvä hermoheikkoisuus on tullut aivan selvästi ilmi vuodenvaihteen lehdissä, kun kansanedustajat ja puolueet pyrkivät saamaan veret seisahtumaan vastustajiltaan. Muutamaa yliampuvaa lehtihaastattelua ja niihin reagointia lukuunottamatta yhteiskuntaa mataa menoaan. Saddam tosin pääsi hengestään, mutta kukaan ei ole ehtinyt vielä liittää sitä Suomen eduskuntavaaleihin, toivottavasti ei liitäkään. Teloitusvideot ja ihmisarvon polkeminen ovat tarpeeksi banaaleja asioita jo muutenkin.