Although HIM did not cross the big water and cancelled their US-tour, they have nevertheless managed to sell gold in the States, being the first Finnish band to achieve that quite remarkable accomplishment. Well done.

Jätin tänään graduni esitarkastukseen ja saan siitä kommentit lähiaikoina. Nähtäväksi jää, voiko sen opinnäytteeksi hyväksyä.

Samalla Tampereen päiväreissulla tutustuin myös yliopiston uuteen Linna-rakennukseen, jossa on pääkirjasto ja yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Linna on nykyarkkitehtuurin ilmentymä erityisesti pahassa. Tilat on rakennettu näyttämään avoimilta, valoisilta ja lasisilta, mutta tarkempi tarkastelu osoittaa, että kulku on hyvin tarkasti määritettyä.

Rakennus ikäänkuin jakaantuu kahtia pystysuunnassa. Toiselle puolen jää pääkirjasto ja toiselle tiedekunnat. Ainakaan äkkiseltään tilojen välinen vuorovaikutus ja niiden välillä liikkuminen ei tuntunut kovin luontevalta, vaikka yliopistossa kirjaston soisi olevan tiedon lähde keskeisellä ja tavoitettavalla paikalla. Voi olla, että tämä vuodatus on turha, ja tiloissa enemmän liikkuvat tuntevat toisin. Joka tapauksessa ensivaikutelma rakennuksesta oli hämmentävä.

Toinen silmiinkarahtanut piirre oli viimeistelytöiden puolihuolimaton toteutus. Siellä täällä oli maalausvirheitä, kolhuja ja puuttuvia yksityiskohtia. Vaikutti siltä, että kyseessä ei ollut keskeneräinen, vaan keskinkertainen rakennus.

oli rentouttava, josta kiitos isäntäväelle. Nyt jos älyäisi mennä pian nukkumaan, voisi huomisesta saada jotain irti.

Olen pohdiskellut lämpimiä ajatuksia politiikan ja muun yhteiskunnan, liike-elämän ja akateemisen maailman suuremmasta vuorovaikutuksesta.

Näin on ilmeisesti tehnyt Osmo Soininvaarakin, joka ilmoitti Vihreässä langassa jättävänsä eduskunnan liittyen näin Siimeksen seuraan ja niihin poliittisiin päättäjiin, jotka eivät kuole eduskunnan työhuoneensa sohvalle. Nostan hattuani sekä avoimilla työmarkkinoilla pärjääville poliitikoille että niillle, jotka ymmärtävät milloin on aika poistua.

Sattuipa sitten niin, että Thaimaassa otettiin valtaa uusiin käsiin. Suomalaisen ultrastabiilin poliittisen järjestelmän vaikutuspiirissä elävälle ihmiselle vallankaappaus on melko etäinen asia, joskin muistia ei tarvitse hirvittävän kauas taaksepäin raaputella kun huomataan, että Venäjällä on riistetty valtikkaa käsistä toisiin.

Vallankaappaus kiehtoo toki ajatusleikkinä, mutta suomalaisten yritykset moisessa ovat jääneet pääosin puuhasteluksi. Mäntsälän kapinankin kuihtui hyvin nopeasti. Mitä sillä vallalla edes tekisi, kun krapulaiset kansanjoukot vaappuvat palatsin tahi hallintokorttelin pihamaalla huutaen uunituoreen diktaattorin eroa. Ei olisi helppoa. Mutta jätän idean itämään. Thaimaan esimerkkiä seuraten kymmenkunta panssarivaunua riittää ja usein niitä saa halvalla Saksan romuvarastoista.

Ruotsissa valta vaihtui ja vallan kyllästämä Persson saa etsiä muita töitä. Onneksi hän sentään tajusi erota puolueensa johdosta, sillä en ole vielä tavannut - tuskin ikinä tapaankaan - ihmistä, joka olisi immuuni valta-aseman tuomalle itsetyytyväisyydelle ja muiden ihmisten ylenkatsonnalle. Kokonaan toinen asia on miten, jos mitenkään, vaalien tulos vaikuttaa ruotsalaisten elämään.

Loppujen lopuksi vaalin erot olivat porvariallianssin hyväksi melko suuria:

http://www.val.se/val/val2006/valnatt/R/rike/roster.html

Jos Suomen yhteiskuntaelämä olisi raajallinen olio, sen nivelissä olisi suurta jäykkyyttä. Olen aiemminkin hämmästellyt selvitysmies-, tai nykyisenä kainosteluaikana, selvityshenkilöhuumaa. Jos yhteiskunnassamme on joku ongelmalliseksi koettu asia, kansalaisia ei suinkaan kannusteta käymään rakentavaa keskustelua aiheesta, vaan nimetään joku seniorivirkamies tai muuten uskolliseksi tunnettu henkilö selvittämään kipupiste ja antamaan ehdotuksensa tilanteen parantamiseksi.

Kaikki kunnia selvitysmiesten ja -naisten hyvälle työlle, mutta saadaanko moisella raportoinnilla paras mahdollinen lopputulos? Toimivatko selvitykset jatkokeskustelun tukena vai kahlitsevatko ne sitä liikaa? Selvittääkö mies myös sen, mistä saa puhua? Kun selvitys on valmis, onko kaikki selvitetty?

Viimeisin selvittelijä on Pentti Puoskari, joka on nimetty selvittämään “miten Suomen talous- ja yhteiskuntapolitiikan perinteinen malli pärjää globalisaation, väestön ikääntymisen sekä kestävän kehityksen tuomien haasteiden pyörityksessä.” Tjaah. Selvittäminen on selvää, mutta miten käy uudistamisen?

Vaikka vastustan otsikon termin käyttöä useista eri syistä, en voinut sitä olla käyttämättä. Päivän työt alkavat olla pulkassa (klo 0150) ja koko talo hiljainen. On siis aika aivotyön, jos vain silmät kestäisivät auki.

Viimeaikaisten työkiirusten, jotka ovat toki hyvin suhteellisia, pohjalta monien professorien väitteellä tutkimukseen käytettävissä olevan ajan jatkuvasta vähänemisestä tuntuisi olevan katetta. Yritysjohtajilla on usein samaa argumentointia, joka optimointitilanteessa johtaa uusien assistenttien palkkaamiseen. No, Suomessa ihmistyö on kallista ja assistenttihaaveet omalta osaltani tällä hetkellä perusteettomia. Ehkä joskus.

Eduskunnan budjettikeskustelu tuntuu olevan myös turhaa työtä, jos kriteerinä käytetään eduskunnan todellista päätösvaltaa euromääräisesti. Kehysajattelu katkoo luovuudelta siivet ja kansanedustajilta monet siltarumpuprojektit. Vallan määrä on vakio, mutta jakoperusteet vaihtelevat. Heikko eduskunta marssii virkamiesten tahtiin - joskin tilannetta paikan päällä lähes päivittäin seuraavana totean, että virkavaltaisuus ei aina ole huono asia.

Espoo ja Leppävaara ovat näin lähijunaperspektiivistä tarkasteltuna melko kaukana. Tyhjäpäistä porukkaa myös mahtuu joukkoon alkavana aamuyönä.

Viimeisestä merkinnästä on vierähtänyt hetki aikaa, mutta en - valitettavasti kenties - ole maannut selälläni kattoon syljeskellen. Päällimäisenä ja tuoreimpana uutisena on se, että hankkiuduin Keskustan opiskelijaliiton pääsihteeriksi. Toimi alkaa lokakuun alussa ja tulee olemaan äärimmäisen mielenkiintoinen.

Valtiopäivien viimeinen rutistus ennen kevään vaaleja alkaa rapsakalla täysistunnolla, kun eduskunta huomenna keskustelee Suomen osallistumisesta Libanonin kriisin jälkipyykkiin. Toivottavasti keskustelu on tasapainoinen ja asian kaikki näkökannat huomioonottava. Alustava rahareikä on tälle vuodelle noin 17 miljoonan ja ensi vuodelle noin 27 miljoonan oravannahan suuruinen, joten ulkoasiain- ja puolustusministeriön budjettikehykset paukkuvat, niin että naapurikin kuulee. Rahat kuitenkin raavitaan kokoon jostain.

YK:n Libanon-operaatio UNIFIL ei toimi paikalla aseistariisujana, vaan tukena Libanonin hallitukselle turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1701 mukaisesti. Jos ja kun joukkoja lähtee Libanoniin, joku suomalainen rauhanturvaaja saattaa kuolla tehtäviä suorittaessaaan. Itse suhtaudun asiaan tuon seikan vaatimalla vakavuudella.