EU:n perustuslaillisen sopimuksen kansanäänestyshylkäysten typerryttämät jäsenmaiden ulkoministerit ovat päässeet sopimukseen tilanteen eteenpäinviennistä. EU Observer uutisoi, että takarajaksi uuden sopimuksen hyväksymiselle on asetettu vuosi 2009. Nähtäväksi jää, miten pähkäilyaika käytetään. Mikäli menneestä voi etsiä tulevaisuudenviitteitä, voi olla, että jäsenmaat sorvaavat jonkinlaisen hätäisen paketin vasta aikarajan ollessa ohimolla. Vaikka kyse on loppujen lopuksi toimivammasta ja järkevämmästä unionista, nykyisilläkin sopimuksilla ja toimintatavoilla nilkutetaan eteenpäin. Halu lykytä rajaa aina kauemmas tulevaisuuteen voi olla liian suuri vastustettavaksi. Harmillisesti.

Näsinneulasta

Huomenna pitäisi pakata ja sunnuntaiaamupäivällä karistaa tämän kaupungin pölyt jaloista. Laskeskelin, että tämä muutto on noin kymmenes vuosituhanteen vaihteen jälkeen.

Ensin tuli Osku Pajamäen Ahne sukupolvi ja nyt tulee nuorten keskustalaisten (keskustalaisittain nuorten eli alle nelikymppisten) kirja Vahvan keskustan tie - tervetuloa 2020-luku. Suuria ikäluokkia ruoskitaan oikein olan takaa, kun nuoremmat ovat vihdoinkin tajunneet, että eläkelasku lankeaa heidän maksettavakseen.

Kirjan pohjalta - ja muutenkin - keskustaa ei kannata syyllistää jalat 1960-1980-luvun hyvinvointivaltiohuumassa luotujen kestämättömän kalliiden yhteiskuntapoliittisten ratkaisujen ikuista validiutta julistavien joukkoon. Reipasta kritiikkiä saa hallituskumppani sosiaalidemokraatit, joiden hallitustyöskentely ei kirjan kirjoittajia tyydytä.

Luonnollinen vaihtoehto onkin suunnata katse porvarihallitukseen, jolle hyvän alkupotkun antoi presidentinvaalit. Yhtyneen vasemmiston uhkakuvalla pelotteleva kirja on mielestäni oikeassa ainakin siinä mielessä, että Suomen poliittinen kenttä on selvästi blokkiutumassa. Vaihtoehdot typistyvät, jos demarit ja vasemmistoliitto löytävät toisensa kokoomuksen ja keskustan kiehnätessä toisella laidalla. Marginaalipuolueiden kannattaa pyrkiä tasapainoasemaan. Ne voivat kuullostella parhaita tarjouksia.

Tosiasia on, että kevään 2007 eduskuntavaaleista näyttäisi olevan tulossa rapsakkaat, joissa ei vastustajan mustamaalausta ja reipasta retoriikkaa kaihdeta. Tämä on hyvä, sillä se saa luultavasti vedetyksi politiikkaan enemmän ihmisiä kuin mahdolliset ylilyönnit siitä karkoittavat. Pitää tosin varata vaimolleni verenpainelääkkeitä riittävästi, ettei hänen otsasuonensa pullistu liikaa.

p.s. sitä ennen on luvassa mielenkiintoinen Keskustan puoluesihteeritaisto. Oman ehdokasvalintani voi päätellä blogini kategorioista ja linkeistä, poislukien hallituskumppaneihin liittyvät linkit

Samaan aikaaan, kun EU:ssa ja Yhdysvalloissa keskustellaan laittomista siirtolaisista ja Guantanamon vankileirin sulkemisesta sekä sisäministeri Rajamäen retoriikkaan kuuluvat sanat “turvapaikkashoppailija” ja “ankkurilapsi”, on hyvä palauttaa mieleen mitä presidentti Kekkonen totesi ETYK:n avajaispuheenvuorossaan kesällä 1973.

Kekkosen mukaan turvallisuus ei ole aidan panemista, vaan oven avaamista. Parasta siirtolais- ja turvapaikkapolitiikkaa olisi sellainen toiminta, joka parantaisi ihmisten elinoloja heidän kotimaassaan. Mitään shoppailijoita tai ankkureita ei silloin tarvittaisi.